Osa 1. Kuka lähettikään ruusut?

 

"Kaksi puuta luulis riittävän" mietti Pirkko asetelessaan takkaan puita. Hän halusi luoda tunnelmaa huoneeseen suloisesti roihuavalla takkatulella. Mikäs sen mukavampaa, kun lämmitellä takkatulen äärellä.

"Onks ruokatoiveita?" Pirkko kysyi vilkaisten aviomiestään ja poikaansa, jotka istuivat jo pöydässä. "Viiniä pöytään, muuten on ihan sama" Olli huikkasi. Pirkko vilkaisi häntä paheksuvasti. Viiniä Olli joi vähän liikakin.

"Meillä ei osteta mitään" vastasi Olli lyhyesti lehtimyyjälle. "Joo oon mä täysikänen, ja ei, ei meillä oo leikki-ikäsii lapsii. Eli ei mitään heppahullu lehtii. Kiitti heippa" Olli sanoi ja löi luurin lehtimyyjän korvaan.

"Olli, vähän kauniimminkin osaat vastata" huomautti Pirkko ja laittoi uuniin ruokaa. "Ja turha istuskella siel pöydäs, ruoka valmistuu puolen tunnin sisällä"

Vihdoin ruoka oli valmista. Pirkko söi kauniisti ja sivistyneesti, toisin kuin talon miehet. Varsinkin Olli ahmi ruokaa ja maiskutti kovaan ääneen. "Enni on päättänyt lopettaa opiskelut" kertoi Pirkko heidän tyttärestään. "No, olihan se siellä pari vuotta. Kai se riittää" Artturi tuumaili ja jatkoi syömistä.

Ruuan jälkeen Olli sai yhden lasillisen viiniä. Artturikin otti yhden lasillisen. "Malja meille miehille" hän sanoi. "Kippis vaan" Olli vastasi ja alkoi juomaan viiniä innolla.

"Soitan kohta poliisin, jos toi melu ei lopu!" parkaisi Pirkko. Hän tarkoitti seinän takaa kuuluvaa kovaäänistä musiikkia. "Artturi, Laitasilta on ruuvi löysällä, menisitkö sanomaan heille jotain..."

"Kuulkahan, eihän vanha nainen voi ottaa tuolla meillä ruokalepoa kun täältä kuuluu tuollaista mökää. Radio kiinni, tai mä otan yhteyttä viranomaisiin" Artturi komensi Jaakko Virtasta.

"Hömhöm, tässä rapussa asuu suurimmaksi osaksi nuorisoa, joten tollasten vanhusten pitää vaan tottuu siihen tosiseikkaan, että naapurissa asuu paljon nuorisoo. Ettää silleen. Voidaanhan me vähän hiljentää, mut kotibileet on menos. Heippa" Jaakko sanoi ja asteli sisään.

Olli vietti ruokaleponsa laiskanlinnassaan. "Olipa hyvät unet. Nyt mä voisin vaikka ottaa lasillisen olutta..." mietti Olli.

"Kuule Olli, tänään ei ole sulla enää asiaa olutkaapille. Oot juonu sen melkein tyhjäks viikossa, eihän tälläinen peli vetele" sanoi Pirkko. "Väistä nyt, yks olut vaan..." Olli pyysi.

"Yksi sitten. Laitasil on muuten kotibileet menossa. En ymmärä teitä nuoria! Mitä hienoa on valvoa yöt tanssiakaseen ja pitääkseen naapurit hereillä!" Pirkko sanoi ja siirtyi sohvalle. "Olut ja laiskanlinna riittää mulle, kotibileet ei kiinnosta" Olli totesi.

Se yksi olut olikin sitten kolme olutta. "Hyi hitto, nyt väsyttää taisin juoda vähän liikaa" Olli totesi ja istahti sohvalle. "Mitäs mä sanoin?" Pirkko vastasi. "Nyt mä lepään" Olli sanoi.

"On tuo meidän poika vaan aikamoinen rontti" totesi Pirkko ja alkoi siivota astioita. "Sun pitäs hakee töihin, poika" kehotti Artturi. "Kuule, mä oon aikuinen ihminen ja se on mun oma asia meenkö mä töihin vai en. Piste" sanoi Olli.

"Myöhästyt töistä kulta" Pirkko sanoi ja suuteli Artturia. "Kyllä mä menen. Nyt heti" Artturi sanoi suutelun lomasta.

Pirkko tahtoi yllättää Artturin. Kun Artturin tuloon oli enää puolituntia aikaa, alkoi hän kokkaamaan herkkuateriaa.

"Ei näy eikä kuulu Artturia. Ruoka jäähtyy" huokaisi Pirkko, kun Artturi oli ollut myöhässä jo puolituntia. "Ehkä sille on sattunu jotain" ehdotti Olli. "Älä ees ajattele tommosta" Pirkko kivahti.

"Anteeksi että oon myöhässä, olin Niittyjen luona" selitti Artturi. "Olit Niemien luona?! Etkä ajatellut sitten ilmoittaa mitään... Sinä olet sika!" kivahti Pirkko. "Anteeksi mutta..." yritti Artturi.

"Mahtuuko sekaan, vai keskeytinks mä jotain?" kuului ääni ovelta. Enni Mäntynen asteli sisään.

"Totta kai mahtuu sekaan tyttökulta" Pirkko sanoi ja halasi Enniä. "Aattelin et voisin viipyy vähän aikaa, kunnes löydän oman kämpän" hymyili Enni.

"Mitäs ne pojat puuhailee?" kysyi Jasmin seinän takana Jaakolta ja Terolta. "Kunhan katellaan telkkuu" hymyili Tero.

"Olipa hyvä elokuva." Jaakko sanoi. "Joo. Niina on kyl tosi kaunis..." aloitti Tero. "Joo, oot sanonu sen ainakin sata kertaa. Tee toki jokin aloite" naurahti Jaakko.

Tero oli hyvin huumorintajuinen nuori mies.

Hän piti säveltämisestä, ja soittikin joka päivä erillaisia lauluja. Yleensä laulut kertoivat Niinasta, johon hän oli ihastunut.

"Nyt ei oo enää kylmä" Jasmin sanoi. Heidän asuntinsa oli aina hyvin viileä, mutta takkatuli helpotti asiaa hyvinkin paljon joskus.

"Niinalle t:salainen ihailija..." Niina luki kukista, jotka olivat pöydällä. "Kuitenkin Olli Mäntynen, sehän kuolaa mun perään kun mikäkin sika... Nyt meen sanoo sille suorat sanat" Niina totesi.

Kohat hän koputtikin raivokkaasti Mäntysten ovea.

"Onks Olli kotona?" Niina kysyi. "Eipä oo ei. Taidat olla sen tyttökaveri?" kysyi Enni. "No... Onks se lähettäny mitään kukkii jonnekin tai silleen?" sivutti Niina kysymyksen. "No ei oo. Se tulee varmaan koht kotiin..." Enni jatkoi.

"Se kukkajuttu oli hyvä aloite. Niina on varmasti jo pihkassa suhun" kuiskasi Jaakko Terolle musiikkihuoneessa.

Enni jäi norkoilemaan rappukäytävään. "Tol blondil ja Ollil taitaa olla jotain säpinää" hän ajatteli kun Niina käveli takaisin kotiovestaan sisään.

"Jaakko, mä en käsitä kuka vois olla lähettäny ne ruusut" Niina pohdiskeli. "Se lähettäjä ei oo kovin kaukana" hymyili Jaakko salaperäisesti.

"Se on Jaakko!" ajatteli Niina. Hän oli asiasta aivan varma. Jos Jaakko vihjaili noin niin...

"Sun kannattaa vaan rohkeesti järjestää jotain yhtestä Jaakon kaa. Täs kirjas on hyvii ruokaohjeita, vinkkinä vaan" ehdotti Jasmin kun he myöhemmin juttelivat Niinan kanssa.

"Joo tosiaan... Täähän näyttää suorastaan hyvältä..."

"Jaakko, lähetkö nyt jonnekkin ja tuu kaheksalta takas" meni Niina hätistelemään Jaakkoa. "Ai, se haluu olla yhessä Teron kaa" ajatteli Jaakko ja lupautui lähtemään.

Niina alkoi valmistamaan ruokaa. Pian kello olikin kahdeksan ja Jaakko tuli.

Jaakko häkeltyi, kun Niina tarjosi hänelle viiniä. Hän ei uskaltanut sanoa, että nainen oli käsittänyt kaiken väärin. "Ne ruusut oli niin kauniita..." Niina kuiskasi.

Sitten hän painoi pikku pusun Jaakon poskille. Jaakko ei tohtinut tönäistä Niinaa pois, vaan oli mukana.

Tero tuli juuri silloin sisään ulko-ovesta, ja kauhistui nähdessään Niinan ja Jaakon pussaamassa. "Petturi..." hän kuiskasi hiljaa ja viskaisi ostamansa ruusut maahan.